Mua puri sisustuskärpänen, vaan miksi suremaan...

Olen hämmentynyt. Ensimmäistä kertaa elämässäni minuun on iskenyt jonkinlainen sisustus- ja pihanlaittovimma. No, vimma on ehkä vähän liioiteltu ilmaisu, mutta innostus nyt ainakin. Ehdin elää 27 vuotta viis veisaamatta sisustusseikoista tai siitä, kasvaako pihalla muutakin kuin rikkaruohoja vai ei. Tänä keväänä olen kuitenkin havainnut itsessäni kiinnostusta yllä mainittuihin asioihin - eikä se ole jäänyt pelkän ajatuksen tasolle, vaan olen myös ryhtynyt tuumasta toimeen.

Istutin kaksitoista orvokkia ihan itse! (Ja tällä kuvalla muuten otan tahattomasti - ja pahasti jälkijunassa - osaa blogimaailman  taannoiseen ilmiöön, jossa pistettiin kaiken kansan näkyville kuva itsestä luomukasvoin, siis meikittä. Tadaa! Minä viherpeukaloimassa suoraan sängystä nousseena.)

Toistaiseksi orvokit ovat ainut fyysinen todiste innostuksestani, ellei sitten lasketa kuutta siemenpussia, jotka odottavat multaan lykkäämistään. Pussien perusteella aion kasvattaa ainakin porkkanaa, hernettä, ruohosipulia ja paria lajia salaattia. Kunhan maa on möyhennetty, aion kovasti saada tehtyä myös istutustyön. Mansikantaimiakin tekisi mieli ostaa. Saa nähdä, kostautuuko ensikertalaisen suuruudenhulluus onnettomana satona, vai saanko todella aikaiseksi jonkinlaista tulosta.

Myös kukkia ajattelin istuttaa jo multaan ehtineiden orvokkien lisäksi. Niin innoissani en asiasta ole, että lähtisin rakentelemaan kukkapenkkejä alusta alkaen itse, vaan hommassa jelppii huomattavasti se, että pihassa on jo muutama kukkapenkki, jotka vaativat vain pientä möyhintää ja rikkaruohojen kitkemistä. Sitä en tiedä, mitä kukkia maahan iskisin, sillä enhän minä tunne montaakaan kukkaa edes nimeltä. Jotain nättejä ja helppohoitoisia tietenkin.

Sisustaminen on se toinen juttu, joka kiehtoisi juuri nyt. Konditionaalimuoto johtuu siitä, että rahatilanne ei juuri rohkaise sisustuspuuhiin. Kiinnostusta siis olisi, mutta rahaa toteutukseen ei. Ajattelin kuitenkin, että pienelläkin panostuksella saisimme ainakin lastenhuoneen nätimmäksi ja lapsekkaammaksi. Seinät voisi maalata jollakin vihertävällä sävyllä ja koristella sisustustarroilla, maton, kattolampun ja verhot uusia ja huoneen kalustusta vähentää, jolloin leikeille jäisi enemmän tilaa.

Himoitsemani sisustustarra osoitteessa walldecor.fi.

Haluaisin myös saattaa terassin uuteen uskoon. Koska raharealiteetit ovat mitä ovat, ei haaveilemaani kokonaan uutta parvekekalusteryhmää voi tänä vuonna ostaa. Vähemmälläkin rahanmenolla terassista saisi kuitenkin viihtyisän. Siellä olevan ikivanhan puupöydän istuinpenkkeineen voisi maalata, sinne voisi hommata maton, istuinpehmusteita ja pöytäliinan -  ja kukkia, paljon kukkia. Näen sen silmissäni - kunpa näkisin sen myös silmilläni.

Lähde: villalumme.wordpress.com

------

Tämän blogikirjoituksen punainen lanka taisi kadota johonkin kasvimaa- ja sisustushaaveiden pyörteisiin. Tarkoitus oli siis todeta, että näinkin "vanhaksi" piti elää ennen kuin kiinnostus tällaisiin asioihin heräsi. Arvelisin kuitenkin, ettei loppujen lopuksi syy ole iässä, vaan elämäntilanteessa.

Kun vihdoin tuntuu, että on kotona, haluaa siitä kodista tehdä kauniin.