perjantai 28. kesäkuuta 2013

Edessä liikunnantäyteinen junamatka

Ohops. Tuli tahaton blogaustauko. No nyt täällä ollaan taas, entistä nuhjaisempina helteen ja lapsiperhe-elämän jäljiltä entistä ehompina.

Lähdemme sunnuntaina mökkeilemään Keski-Suomeen. Koska vanhempani suuntaavat sinne jo tänään autolla ja koska itse menemme junalla, pakkasin jo eilen vanhempieni mukaan pari kassillista tavaraa. Ajattelin ensin, että eipä tuollaiselle kolmen ja puolen päivän mökkireissulle juuri mitään tarvitse ottaa mukaan. Mutta sitten muistin Ipanan olemassaolon ja siitä koituvat pienet pakkauslisät.

Nimittäin:

- t-paitoja, shortseja, pitkähihaisia ja pitkälahkeisia aika iso kasa, sillä puolitoistavuotiaan, itse syömistä opettelevan vaatteilla on tapana likastua tunnistamattomiksi noin vartissa.

- nokkamuki, muovilusikka ja -haarukka, ruokalappu

- sadetakki, kurahousut ja saappaat (koska täytyyhän Ipanan päästä tonkimaan pihamaata ja työntämään suuhunsa koppakuoriaisia ja kastematoja myös sateella.)

- d-vitamiinitipat, varalta särkylääkkeet, nenäsuihke, pari purtiloa voiteita ihottumaan

- huvitusvälineistö - eli pikkuautoja, kirjoja, hiekkaleluja ja palloja (jotta lapsi kiinnittäisi välillä huomionsa muuhunkin kuin mökin terrorisoimiseen.)

- matkasänky, peitto, lakanat, unilelu

- pikkulasten aurinkorasva, aurinkolasit, lierihattu ja pyyhe

- varmaan vielä jotain, jonka olen onnistunut unohtamaan

- edit. vaippoja, paljon vaippoja! Ne onneksi voi ostaa periltä.

Se siitä kevyestä pakkaamisesta. On jotenkin nurinkurista, että perheen pienimmän matkatavarat vievät ylivoimaisesti eniten tilaa.

******

Pakkaamisen ohella toinen ohjelmanumero, jota odotan kauhulla innolla on edessä häämöttävä neljän tunnin junamatka. Junassa voisi olla ihan rentoa istuksia vaikka sadepäivänä: voisi lukea, ehkä vähän surffailla netissä, torkahdella, jutella matkakumppanin kanssa. Tämä siis, jos mukana ei olisi puolitoistavuotiasta ylienergistä ikiliikkujaa, joka ei jaksa istua paikoillaan puolta minuuttia kauempaa.

Saankin heittää hyvästit edellä mainituille aktiviteeteille ja valmistautua juoksemaan junan käytävää pitkin laukkaavan taaperon perässä. Ehkä pitää ottaa se urheilun kannalta. Neljän tunnin "ota kiinni jos saat" -leikki voidaan varmaankin laskea keskiraskaaksi aerobiseksi treeniksi.

Onneksi paluumatka luonnistuu autolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti