Minä poljen, sinä nautit

Kevennys on alkanut hyvin. Takana on nyt kaksi viikkoa keveämpää elämää ja olo jo huomattavasti parempi. Ensimmäinen viikko meni totutellessa jo senkin takia, että olin silloin vielä flunssassa ja siis kykenemätön sen suurempaan kuntoiluun. Silloin keskityinkin enemmän ruokavalion tarkkailuun. Toisella viikolla aloitin liikunnan ja pyöräiltyä onkin tullut nyt joka päivä, lisäksi olen tehnyt lihaskuntotreeniä kotosalla. Olen luottavainen sen suhteen, että jatkokin sujuu hyvin - varsinkin, kun en aio olla liian ankara itselleni.

Pyöräily on loistava kuntoilumuoto lapsen kanssa. Kesän parhaimpia ostoksia ovatkin vastikään hankkimani pyöräistuin ja pyöräilykypärä lapselle. Ipana suorastaan rakastaa pyörän kyydissä istumista - niin kiihkeästi, että suuttuu matkan päättyessä - joten lapsen viihdyttäminen ja kuntoilu hoituvat yhdellä iskulla. En tiedä, kuinka pitkälle saisin polkea ennen kuin Ipana kyllästyisi kyydissä istumiseen. Ainakaan raja ei ole vielä tullut vastaan. Polkiessani takaatani kuuluu hyväntuulista juttelua, "Hui!" -huudahduksia esimerkiksi mopon ohittaessa meidät ja puille ja kukille vilkuttelua "Ei, ei" -toivotusten (= Hei, hei) säestämänä.

Ja tosiaan, mikäs siinä istuskellessa, kun joku muu tekee työn vauhdin hurman eteen.

Lähtövalmiuksissa.