maanantai 7. lokakuuta 2013

Lihattomasta lokakuusta

Lähdin mukaan Docventuresin Lihattomaan Lokakuuhun hetken mielijohteesta. Näin facebookissa linkin haasteeseen ja ennen kuin huomasinkaan, olin klikannut "liity" -laatikkoa. Nyt lihattomuutta on takana vajaa viikko ja olo todella hyvä, jotenkin kevyt mutta silti energinen.

Miksi sitten lähdin mukaan? No, monestakin syystä; haastakseni itseni, vähentääkseni lihan kulutusta (lokakuun jälkeenkin), tottuakseni taas kasvisruokien tekoon, pohtiakseni ruokailutottumuksiani niin eettiseltä kuin terveydelliseltäkin kantilta, opettaakseni lapsellenikin, että kasvisruoka voi olla ainakin yhtä hyvää ja ravitsevaa kuin liharuuat...

Kasvissyönti ei ole minulle mikään uusi juttu, olinhan aikanaan lakto-ovo-vegetaristi kuutisen vuotta. Myöhemmin aloin syödä kalaa, sitten kanaa ja lopulta myös jonkin verran punaista lihaa. Jälkimmäistä en tosin kovin kauaa ole syönyt ja lähinnä sen syöminen lähti laiskuudesta: kun mies teki ruokaa perheelle, oli helpompi syödä samaa kuin muutkin eikä lähteä säveltämään omia sapuskoja. Toki syynsä oli myös sillä, että mies tekee niin hyvää ruokaa, että siitä oli vaikea kieltäytyä...

Kunnes alkoi lokakuu ja haasteen myötä tajusin, että olin viime kuukausien aikana syönyt punaista lihaa oikeastaan ihan liikaa. Kyllä meillä syödään kalaa ja kanaakin, mutta aika paljon on myös punaista lihaa, ja sen syömistä halusin/haluan vähentää. Tämän kuun aikana en syö kanaa enkä kalaakaan, sillä haluan nähdä, miten kokonaisvaltainen kasvissyönti onnistuu ja tosiaan samalla myös perehtyä kunnolla kasvisruokaresepteihin. Niinpä lokakuun jälkeenkin voin kokkailla kasvisruokaa vaikka pari kertaa viikossa, ainakin itselleni ja Ipanalle.

Tähän mennessä ruokalistalla on ollut tomaattista porkkana-kikherne-linssipataa, kikhernepihvejä kahta laatua; ns. tavallisia ja fetalla höystettyjä sekä kasviskeittoa. Seuraavaksi aion kokeilla papupyöryköitä ja pikaiseen ruuantarpeeseen ostin quorn-leikkeitä pakastimeen. Kasvisruokien kokkaaminen on ollut kohtalaisen helppoa ja netistähän löytyy reseptejä vaikka kuinka. Maustamisessa on vielä vähän harjoiteltavaa - ensimmäiset kikhernepihvit jäivät liian miedoiksi ja toiseen satsiin taas heitin hieman liian tuhdin määrän pippuria.

Ipana ei ole protestoinut kasvisruokaa vastaan, päinvastoin se on maistunut hänelle hyvin. En tosin ole tarjonnut hänelle pelkkää kasvisruokaa, vaan hän on välillä syönyt miehenkin tekemiä sapuskoja. Tarkoituksena on kuitenkin vähentää hänenkin punaisen lihan syöntiään, sillä terveellistähän se on vain hyvin kohtuullisissa määrin. Ajattelin, että lokakuun jälkeen hyvä jako voisi olla vaikkapa seuraava: kaksi kertaa viikossa kalaa, kerran tai kaksi kanaa, kerran tai kaksi kasvisruokaa ja kerran tai kaksi punaista lihaa. Kalan määrä saisi pysyä vakiona - onhan se tosi terveellistä - ja näitä muita voisi sitten vaihdella, mutta kuitenkin niin, että punaista lihaa syötäisiin max. kahdesti viikossa. Tämä koskee siis minua ja lasta - mies saa päättää omasta ruokavaliostaan itse ja samalla myös tyttärensä ruokavaliosta.

Hassua, että vielä nykyisinkin monilla on niin suuria ennakkoluuloja kasvisruokia kohtaan. Sosiaalisesta mediasta on Lihattoman Lokakuun puitteissa saanut lukea monia epäluuloisia kommentteja kasvisruuasta. Usein se määritellään "pelkän salaatin puputtamiseksi" ja kasvissyöjiä kutsutaan "porkkanan purijoiksi". Tosiasiassa kasvisruoka voi olla ihan yhtä ravitsevaa kuin liharuokakin ja proteiiniakin siitä saa kun vain tietää, mitä proteiinipitoiseen kasvisruokaan tarvitaan. Itsehän treenaan kolme kertaa viikossa salilla ja teen lisäksi pari aerobista harjoitusta, ja hyvin jaksaa kuntoilla kasvisruokavaliollakin! Ei siihen lihaa tarvita että lihakset vahvistuu. ;)

2 kommenttia:

  1. Hieno juttu, että perheen pieninkin tykkää kasvisruoasta. Meillä mä olen ainoa kokki, joten mulla on mielivaltaiset oikeudet keittiössä. Okei, Miehellä on mielivaltaiset oikeudet olla syömättä mun linssimuhennosta ja turvautua kaupan pakastealtaan valmisruokiin.

    Mutta ihan mielenkiinnosta kysyn, miten tuo viikkosuunnitelma käytännössä toimii, kun siinähän on 7 ateriaa ja viikossa kuitenkin 14 lämmintä ateriaa? Vai onko suunnitelmissa ulkoistaa toinen ateria töihin + päivähoitoon?

    VastaaPoista
  2. Niin, siis tuo lista koski kokkailuja. Aterioita toki on kaksinkertainen määrä, ja se menee varmaan niin että edellisen päivän päivällistä syödään seuraavan päivän lounaaksi myös. Tällöin sitä punaista lihaa valmistetaan kerta viikossa ja syödään kahdesti (tai siis minä ja lapsi syömme). Toki sitten, kun päivähoito tulee ajankohtaiseksi, osa aterioista siirtyy sinne.

    Meillä taas mies on kokannut valtaosan ruuista tähän asti. Koska se tykkää syödä moninkertaisesti enemmän punaista lihaa kuin mä, "joudun" mäkin nyt kauhan varteen.

    VastaaPoista