Lapsen luovuudella ja mielikuvituksella ei varmaankaan ole rajoja. Kahta ikävuotta lähestyvä Ipana ilmaisee näitä kahta koko ajan selvemmin ja enemmän. Usein on selvää, että lapsi leikkii mielikuvituksellaan, toisinaan taas en ole varma, tietääkö hän leikkivänsä vai uskooko itsekin mielikuvituksensa tuotoksiin.
Esimerkiksi tänä aamuna aamiaispöydässä istuessaan Ipana osoitteli ikkunasta näkyvään metsikköön ja toisteli: "Sini kissa! Tualla!" Taapero-suomi -sanakirjan (eli minun) mukaan "sini kissa" on yhtä kuin sininen kissa. Sellaista minä en metsikössä nähnyt, mutta kaikesta päätellen Ipana näki - ja näky taisi vieläpä olla pelottava, sillä kun menin muutaman metrin päähän keittämään kahvia, lapsi hätääntyi ja höpisi edelleen sinisestä kissasta. Hetken päästä samalla suunnalla näkyi vaahtosammuttimen mukaan myös "monta hiili" eli monta hiirtä. En havainnut niitäkään.
Selvää ja tietoista mielikuvitusleikkiä sen sijaan on esimerkiksi "Oni ukkuu" -leikki, jossa taapero laittaa silmät kiinni, hengittää raskaasti ja on nukkuvinaan - tosin kurkistellen välillä toisen luomen alta, katsooko äiti. Usein Ipana esittää myös "äiti ukkuu" -vaatimuksen, ja sitten "nukumme" muutaman sekunnin, kunnes "herään" muka yllättyneenä. Tätä pitää välillä leikkiä aika monta kertaa putkeen.
Ipana myös kuvittelee yhden esineen toiseksi (esim. sukkaa voidaan ajeluttaa "autona") tai keksii itselleen tyhjästä mielikuvitusesineen. Hänet on nähty muun muassa tanssimassa ja soittamassa "huuliharppua" ilman siis oikeaa, kouriintuntuvaa huuliharppua, pidellen käsissään pelkkää ilmaa huuliharppumaisesti.
Aika näyttää, koska meille muuttaa ensimmäinen mielikuvitusystävä - vai onko sininen kissa jo sellainen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti