Näin viihdytät taaperoa, osat 1 ja 2

Elo taaperon kanssa on joskus vähän rankkaa - etenkin, kun taaperolla on päällä ns. äitivaihe, joka tarkoittaa äidin syliin kolmen minuutin välein kiipeämistä riippumatta siitä, mitä olen tekemässä, helmoissa roikkumista ja nonstoppina kaikuvia "ääiitiiii!" -huutoja. Ja kun ulkona on kurja ilma ja joudutaan edelleen vähän räkäisen naperon kanssa kökkimään sisällä kaksistaan. Jottei hermo menisi (äidin ja taaperon), on välillä kehiteltävä jotain vähän erilaista tekemistä. Dublotornien rakentaminen, samojen kirjojen lukeminen uudestaan ja uudestaan ja pikkuautojen ajeluttaminen kun alkavat pidemmän päälle lievästi sanoen turhauttaa, molempia.

No, kuin taivaan lahjana tähän tilanteeseen syliin putosi - tai siis postilaatikkoon kolahti - eilen Kaksplus-lehti, jossa oli vinkkejä taaperon viihdytykseen sisätiloissa. Poimin sieltä heti kokeiltavaksi makaronitaiteeksi ristityn aktiviteetin. Tarvikkeiksi riitti halki leikattu tyhjä muropaketti, desi jauhoja, vettä ja erilaisia keittiön kaappien perukoilta kaivettuja aarteita, meidän tapauksessamme pätkittyä spagettia, auringonkukansiemeniä, kaapissa jo vuoden pölyyntyneitä härkäpapuja ja vieläkin kauemmin koskemattomina seisoneita kuivattuja banaanilastuja.

Jauhoista ja vedestä kiehautin "liiman", jonka sitten levitin muropaketin puolikkaaseen (jonka päätysivut teippasin pitävimmiksi maalarinteipillä). Asetin tämän "kaukalon" jäähtyneine liimoineen pöydälle, viereen lautasellinen yllä mainittuja tykötarpeita ja Ipanan syöttötuoliinsa. Ta-daa, taideateljee oli valmis!

Ipana sai aika nopeasti juonesta kiinni, vaikka aluksi luulikin, että kyseessä oli ruokahetki - viittasihan siihen sekä pöydälle aseteltu lautanen että syöttötuolissa istuminen. Hyvin pian napero alkoi kuitenkin asetella papuja, banaanilastuja ja kumppaneita liima-alustalle. Ja pian totisen ankara keskittyminen vaihtui hymyyn.

Lopputulos on parhaillaan kuivumassa jääkaapin päällä. Kyllä se mielestäni monet modernin taiteen ilmentymät voittaa.

Kohta soitan Kiasmaan.

Perinteisen taiteen lisäksi harrastimme tänään Ipanan kanssa myös kulinaarista taidetta sämpylöiden leipomisen muodossa. Tai no, minä tein taikinan muksun ihmetellessä vieressä, ja minun pyöritellessäni sämpylöitä Ipana keskittyi taikinan läiskimiseen, puristeluun, repimiseen, tökkimiseen leikkiveitsillä, maisteluun ja jauhojen pöllyttämiseen muun muassa lattialle.

Näiden aktiviteettien ansiosta selvisimme loputtoman pitkästä aamupäivästä ja alkuiltapäivästä. Tällaiset toimet takaavat lisäksi sen, että äidillä riittää hommaa myös lapsen nukkuessa päiväuniaan - keittiö nimittäin on kuin pommin jäljiltä.