Kuluneen vuoden kuvakooste

Kirjoitin aiemmin "kenties vuoden viimeisen blogimerkinnän", mutta ei se näköjään viimeiseksi jäänytkään. Sain nimittäin eräästä toisesta blogista inspiraation kuluneen vuoden yhteenvetoon kuvien kautta. Joten tässäpä tulee...

Tammikuussa juhlittiin 1-vuotiaaksi ehtineen Ipanan syntymäpäivää. Ylitin itseni tekemällä suuren autokakun, joka tietysti asetti riman synttärikakkujen suhteen aika korkealle. Nyt mietinkin, miten yltää samaan lähestyvillä kaksivuotissynttäreillä...

Helmikuussa nautiskelimme koko perheen voimin lumesta ja aurinkoisista päivistä - jotka muuten tuntuvat niin kovin kaukaisilta juuri nyt.

Maaliskuussa vietimme pääsiäistä, kävimme Ti Ti -nalle -konsertissa, ja samaisessa kuussa Ipana sai myös korviinsa korvatulehduksia ehkäisevät putket (jotka toimivat!!).

Huhtikuu toi paljon kaivattua valoa ja lämpöä ikuisuuden mittaisen talven keskelle. Läksimme tuolloin miehen kanssa kaksin Kroatiaan muutamaksi päiväksi. Loma oli i-ha-na!

Toukokuussa tapahtui vielä Kroatiaakin ihanampi juttu: mies kosi ja minä vastasin myöntävästi. Löimme pikimmiten lukkoon tulevan hääpäivänkin, joka on siis alkavan vuoden heinäkuussa.

Kesäkuussa tehtiin kaikenlaisia kesäjuttuja: oltiin ulkona, satoi tai paistoi, vierailtiin muksukaksikon kanssa Muumimaailmassa, mökkeiltiin Keski-Suomessa, pulikoitiin järvessä ja oman pihan uima-altaassa, oltiin vesisotaa ja niin edelleen. Kävimme myös katsomassa tulevaa hääjuhlapaikkaamme.

Heinäkuussa sain alleni (ja myös Ipanan alle) pyörän, joka olikin sitten kovassa käytössä koko loppukesän. Pyöräily osoittautui mitä parhaimmaksi pikkulapsiperheen kuntoilumuodoksi, sillä lapsi viihtyi mainiosti istuimessaan äidin rehkiessä polkimilla. Samaisessa kuussa kahviteltiin kihlajaisten merkeissä tuossa omalla kotipihalla. Samalla otettiin epävirallisen virallinen kihlajaiskuva.

Elokuussa läksimme "taas" minilomalle aikuisten kesken - siis Pietariin. Reissu oli muotoa risteily eli kaksi yötä laivassa ja yksi päivä maissa. Koko päivän satoi kaatamalla, mutta parhaassa seurassa sekään ei ollut katastrofi.

Syyskuu toi tullessaan aika suuren helpotuksen taaperoarkeen, kun Ipana oppi lähes kertaheitolla päiväkuivaksi. Muitakin ilonaiheita oli, kuten oman pihan omenoiden muuntaminen mehuksi (ja myöhemmin siideriksi) sekä pieni ekskursio Tampereen kylpylään miehen kanssa. Niin ja aloin myös käydä taas salilla, ja harrastus ei lopahtanut parin kerran jälkeen, vaan jatkuu yhä!

Lokakuusta jäi päällimmäisenä mieleen sen lihattomuus. Osallistuin Lihaton lokakuu -haasteeseen ja olin kuukauden syömättä punaista lihaa, kanaa ja kalaa. Siinä sivussa Ipanakin eleli pitkälti kasvisruokalinjalla. Kokemus oli varsin positiivinen - joskaan ei mulle entisenä vegetaristina mitenkään uniikki - ja lokakuun jälkeenkin on tullut syötyä entistä vähemmän etenkin punaista lihaa.

Marraskuussa vietettiin sekä isänpäivää että miehen tyttären 4-vuotissynttäreitä. Leivoin kakut molemmille juhlapäiville, vieläpä onnistuneet. Kuukauteen mahtui myös paljon surua, kun rakas kisulaisemme siirtyi vihreämmille niityille. Ipana ei asiaa tietenkään ymmärtänyt ja etsiskeli kissaa pitkään.

Kuvaaja: Mika Mäntykumpu

Koska joulun tapahtumat kävin läpi jo edellisessä blogimerkinnässäni, ne jääköön sivuun tässä. Joulukuussa vanhenin taas vuodella ja sain sen kunniaksi mahtavia lahjoja, kuten miehen maalaaman Ipanaa esittävän taulun. Taulun lisäksi mies suti maalia lastenhuoneen seiniin ja teki siitä nätin ja aurinkoisen keltaisen tilan. Minä valkkasin sinne maton, kirjahyllyn, pienen pöydän ja verhokankaan, josta mies ompeli verhot. Nyt meillä on viimeinkin ihan lastenhuoneen näköinen lastenhuone! Mitä luksusta - myös siksi, että nyt lapset viihtyvät siellä ja pitävät lelut pääosin pois keittiöstä ja olohuoneesta.

* * * * *

Kuluneeseen vuoteen mahtui toki paljon muutakin kuin tässä esille tulleet asiat. Kaiken kaikkiaan vuodesta jäi onnellinen olo. Minulla on mies, jonka kanssa menen puolen vuoden kuluttua naimisiin, meillä on kaksi ihanaa lasta, kaunis koti ja rakkaita perheenjäseniä ja sukulaisia vaikka muille jakaa (en silti jaa). Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti seuraavaa vuotta ja sen tuomia odotettuja ja odottamattomia asioita.

Kenties vuoden viimeinen blogimerkintä

Joulu tuli ja... Enpä sanokaan että meni, sillä jouluahan on vielä puolet jäljellä! Loppiaista kun vietetään vasta viikon päästä. Mutta tässä vähän kuvia meidän joulustamme tähän mennessä.

Kotimme takametsiköstä haettu joulukuusi ja osittain omatekoiset koristeet.

Korupuun uusi elämä joulupuuna.

Suolataikinapossu!

Joulu on ollut aika perinteinen. Kuusi tuli sisään myöhään aattoa edeltävänä iltana/yönä, aattona Ipana katsoi Lumiukon ja minä joulurauhan julistuksen (jonka katselua säesti muksun protesti Lumiukon loppumisesta ja joulurauhan julistusta koskevat "Ei oo kiva!" -huudot) ja päiväuniajan jälkeen siirryimme naapuriin vanhempieni luokse jouluaterialle. Ruuan jälkeen tuli illan odotettu vieras, joulupukki, joka sekä pelotti että kiinnosti lasta. Eipä sillä, olihan pukki aika hurja ilmestys lähes hevitukkaa muistuttaneessa pehkossaan.

Ensimmäisen paketin jälkeen Ipana odotti suolapatsaana kädet ojossa seuraavaa lahjaa, muttei uskaltanut mennä kahta metriä lähemmäs pukkia.

Ja voi sitä lahjojen määrää... Ipana oli mitä ilmeisimmin ollut hyvin kiltti (vaikkei äidistä siltä aina tunnukaan), sillä kääreistä paljastui yhtä ja toista: kirjoja, pehmoleluja, autoja, nukke, duploja - näin muutamia mainitakseni. Tosin lahjojen määrästä ja laadusta päätellen en itsekään ole ollut tuhmimmasta päästä. 

Muun muassa tämän sain joulutontulta, jolla oli sattuman kautta sama nimi kuin miehelläni.

Joulupäivänä suuntasimme tuttuun tapaan mummilaan joulupäivälliselle. Ipana ei ollut mukana, koska vietti joulupäivää isänsä kanssa. Tämä aiheutti äidissä paitsi pientä haikeutta, myös hienoista riemua rauhassa syömisen ja seurustelemisen mahdollisuudesta.

Tapaninpäivänä Ipanan serkku tuli meille toviksi leikkimään ennen kuin suuntasimme Espooseen miehen äidin luo. Pojilla on ikäeroa vain kolme kuukautta, ja nyt, kun veljenpoika on reilun kahden vuoden iässä ja Ipana viittä vaille kaksivuotias, heillä alkaa olla jo alkeellisia yhteisiä leikkejä. Kuten autojen ajelutus lastenhuoneen hyllyn "liukumäkeä" pitkin.

Espoossa vietimme Tapaninpäivää miehen äidin luona ja seuraavana päivänä vierailimme miehen isällä. Kotiin tulimme lauantai-iltana, ja eilen sunnuntaina meille tulivat kylään vanhempani sekä setäni vaimoineen. Tänään meillä vieraili puolestaan toisen veljeni vuoden ja neljän kuukauden ikäinen poika äitinsä kanssa. Aikamoista kyläilyä on siis ollut tämä kulunut viikko.

Tein vieraita varten tiramisujuustokakun, jonka tomusokeritähdet onnistuivat ennen tarjoilua muuttumaan tällaisiksi.

Huomenna onkin uudenvuodenaatto. Taidamme viettää sen kolmisin miehen ja Ipanan kanssa raketteja ihmetellen, saunoen ja hyvin syöden. Käymme katsomassa kaupungin järjestämän lasten ilotulituksen, mutta sen kummempaan ohjelmaan ei kaksivuotiaan seuralaisen kanssa oikein taivu. Vuosi tulee siis vaihtumaan rauhallisissa merkeissä ja kenties hyvä niin - vuosi 2014 nimittäin tuo tullessaan vaikka ja mitä: muun muassa häät, joissa minulla on morsiamen rooli...

Viimeinen uusivuosi naimattomana pariskuntana.

Neljä yötä jouluun on...ja saman verran aikaa siivota.

Viime jouluna meillä ei tehty joulusiivousta, ei hommattu kuusta eikä muutenkaan koristeltu kotia. Ja vaikka vietimme joulun pääasiassa poissa kotoa, se vähän harmitti. Kotona ei oikein ollut joulutunnelmaa. Jo silloin päätin, että tämä joulu olisi siinä mielessä erilainen. Että meillä siivottaisiin ja hommattaisiin kuusi ja koristeltaisiin. Viime vuonna Ipanakin oli alle vuoden vanha eikä siis ymmärtänyt joulusta vielä mitään, ja vaikka tänä vuonnakin ikävuosia on vasta viittä vaille kaksi ja ymmärrystä joulun suhteen yhä hyvin niukasti, halusin lapsenkin tähden luoda sitä joulutunnelmaa. Tietäähän hän kuitenkin jo, mikä on joulupukki, tonttu, kuusi ja pipari, noin niin kuin esimerkiksi. Varhaisimpien muistojen syntyminenkin alkaa kohta olla mahdollista.

Viime vuonna nautimme kuusesta vain vanhempieni luona. Kuvassa Ipana kypsässä 11 kuukauden iässä.

Niinpä aloitin joulusiivouksen hiljalleen jo jokunen viikko sitten siivoamalla keittiön ison ruokakaapin. Sitä seurasi reilun viikon takainen keittiön muiden kaappien raivaus ja siistiminen. Sitten oli vuorossa makuuhuoneen vaatekaaoksen setviminen. Mieskin on tehnyt osansa paitsi osallistumalla siivoamiseen, myös remontoimalla lastenhuoneen (joka siis vihdoinkin näyttää todella lastenhuoneelta eikä varastotilalta, jossa lasten sängyt sattuvat sijaitsemaan). Huomenna edessä olisi lattioiden pesu ja keittiön kaappien ulkopintojen pyyhkiminen. Miehen hommana on hioa ja maalata makuuhuoneen ikkunankarmit (joiden karmeaan kuntoon havahduin siivoilun lomassa) ja ommella tilaamastani kankaasta verhot lastenhuoneeseen. Sitten pitäisi vielä ainakin pestä keittiön matto, pyörittää pyykkikonetta aika monta kierrosta, siivota vessa, hakea kuusi ja niin edelleen. Hommaa siis on, vaikka täydelliseen siisteyteen en pyri - ja olisihan se pikkulapsiperheessä aika epärealistinen tavoitekin.

Ihan putipuhdasta ei tarvitse olla, mutta jos nyt vaikka olkkarin saisi pysymään vähän eri kunnossa kuin tässä kuvassa. Huom! Tällä hetkellä olohuoneen lattia EI näytä tältä, vaan on itse asiassa hyvinkin siisti.

Joulusiivous on siis yhä vähän kesken, mutta lahjahommat ovat hyvässä reilassa "jo" näin neljä päivää ennen aattoa. Pari juttua pitää vielä tehdä omatekoisten lahjojen eteen, mutta muuten kaikki alkaa olla viimeistelyä vaille valmista. Tänä vuonna en siis joudu paniikkiostoksille aatonaattona! Hyvä niin, sillä jo tämänpäiväinen kauppareissu meinasi olla liikaa mulle. En ole stressaantuneiden ihmismassojen fani, joten melkein löin kaupassa hanskat tiskiin ja siirsin viimeiset ostokset jollekin illalle juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa. Mutta koska jo kerran olimme siellä ihmismassan ytimessä, päätin kuitenkin hoitaa homman kunnialla kotiin. Ja hengissä selvisin.

Tänä jouluna Ipana saa vieläkin isomman paketin, sillä pukki on aikeissa tuoda hänelle Isojen Poikien sängyn.

Kun joulusiivous viimeistään aatonaattona saadaan päätökseensä - sillä sehän saadaan, näin olen päättänyt - haluan lämmittää joulusaunan, mennä sinne pelkässä kynttilänvalossa, vain rentoutua - ja antaa joulun tulla.