Hääpukuostoksilla

Kävin tänään äitini kanssa sovittamassa hääpukuja turkulaisessa Fiancee-liikkeessä. Pukujen tilausaika on sellainen nelisen kuukautta, joten nyt oli hyvä aika löytää Se Puku. Ja löytyihän se - vaivaisen puolentoista tunnin sovittelun jälkeen! Päädyin pukuun, joka ei tangossa näyttänyt ollenkaan sellaiselta, jonka haluaisin. Jotenkin vain koko puku heräsi eloon puettuani sen ylleni ja sitten oli selvää, että se paitsi istui ihanasti, myös tuntui juuri oikealta. Pakkaa meinasi sekoittaa ainoastaan sellainen seikka, että seuraavaksi sovittamani puku oli melkein yhtä hieno - tosin tyyliltään aivan erilainen.

Kuvissa siis toiseksi paras puku.

Koska pidin molemmista puvuista hyvin paljon, asiaa piti hetki harkita. Halusinko (myyjän sanoin) keijukaismaisen puvun vai tyylikkään glamour-henkisen puvun? Jälkimmäinen näkyy kuvissa ja on siis puku, jota en valinnut. Valituksi tullutta pukua en esittele täällä blogissa ennen kuin sitten häiden jälkeen.

Kokeilin toki muitakin pukuja kuin noita kahta. Ne olivat juuri sitä, mitä hääpuvun ei kantajalleen tule olla: ihan kivoja. Kuten tämä tässä:

Kädet ovat hassusti, koska yritin peittää rintsikoiden olkaimet mallaillessani pukua. Tämän yksilön kohdalla tosin oli heti selvää että EI.

Tai tämä:

Ihan kivoja, ei sen enempää. Se puku, jonka valitsin, on paljon enemmän kuin ihan kiva. Muuten en olisi sitä valinnutkaan. 

Palvelu Fianceessa oli erinomaista. Ei ollut kiire, sain rauhassa sovittaa pukuja (halutessani useampaan kertaankin) eikä ilmassa ollut lainkaan sellaista painostuksen tuntua että osta, osta nyt. Päinvastoin, minua palvellut henkilö painotti moneen otteeseen että jos puku yhtään arvellutti, se ei ollut oikea puku. Kuten yltä näkyy, kuvia sai ottaa ja peilaillakin saattoi ihan niin kauan kuin halusi.

Kaiken kaikkiaan sovittelu oli oikein miellyttävä kokemus. Ja äiti oli varsin hyvä makutuomari! Tosin ihan ensimmäisen puvun kohdalla purskahdimme nauruun, sillä jotenkin se valkoinen runsaus vain näytti absurdilta, kun hetki sitten olin ollut arkivaatteet päällä. Onneksi silmä tottui nopeasti eikä mennyt ihan hihittelyksi koko sovitus.

Puku on siis nyt tilattu ja saapuu joskus toukokuun paikkeilla, jolloin on vuorossa "suuri sovitus". Siinä katsotaan muun muassa se, pitääkö pukua pienentää. Toivottavasti pitää, sillä tavoitteena olisi vähän vielä kaventua ennen sitä...

Mutta nyt pukuasia on hoidossa - ja häästressin aiheita yksi vähemmän!